Daily Archives: 21.10.2013

Vihreät iloitsevat Reilusta Helsingistä

Vihreät ovat iloisia Helsingille tänään myönnetystä Reilun kaupan kaupungin arvonimestä. Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari pani prosessin aluilleen aloitteessaan helmikuussa 2010. Kari toimii myös arvonimen saamisen myötä perustetussa Reilun kaupan Helsinki -kannatustyöryhmässä.

”Helsingin merkitys julkisissa hankinnoissa on suuri. Teemme näitä hankintoja helsinkiläisten verorahoilla, joten vastuullisuus on tärkeää. Maailmassa, jossa yhä suurempi osa asioista hankitaan yhä kauempaa, meidän on pidettävä huolta tuotteiden eettisyydestä. Siksi olemme arvonimestä iloisia”, Kari toteaa.

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman käyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

”Reilun kaupan kriteerien tulisi täyttyä kaikessa tuotannossa. Ikävä kyllä näin ei ole. Siksi on tärkeää, että vaadimme saada tietää, millaisissa oloissa tuotteemme valmistetaan ja olemme luomassa markkinoita reilusti tuotetuille tuotteille. Nyt Helsinki on vahvasti mukana tässä työssä”, Kari toteaa.

Helsinki on Suomen seitsemäs Reilun kaupan kaupunki. Maailmassa Reilun kaupan kaupunkeja on jo 1 100.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801

Päivähoidon jatkuva budjettikorjailu

Päivähoidon budjetointi tuottaa jatkuvaa päänvaivaa kaupungille, koska lapsia tuntuu olevan aina liikaa. Vielä suurempaa päänvaivaa se tuottaa perheille, koska on suurta epätietoisuutta siitä, saadaanko lapsi päivähoitoon, kun vanhempain vapaat päättyvät. Tai siis teoriassa saadaan, mutta minne.

Tuottaa suurta harmia ja suoranaista rahanmenoa perheille, että päivähoitopaikka voi löytyä kovin kaukaa ja hankalan matkan päästä kotoa vieläpä niin, että kahden lapsen päivähoitopaikat ovat aivan eri suunnilla. Kaupunki pyrkii virallisesti vähentämään autoriippuvuutta, mutta lasten vienti päiväkotiin käytännössä pakottaa monet autoilijoiksi.

Epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta aiheuttaa päivähoidon ylikysyntää. Lasta ei työttömyyden tai vaikka vuorotteluvapaan ajaksi uskalleta ottaa pois päivähoidosta, koska ei luoteta, että lapsi pääsee samaan paikkaan takaisin. Jos hoitopaikkaa tarvitsee vasta marraskuussa, sitä on turvallisinta hakea jo elokuussa, koska suurin osa paikoista jaetaan silloin. Tästä aiheutuva rahanmeno on aika suurta, 10 000 € /vuosi /lapsi. Jos siis sata päivähoidossa varmuuden vuoksi pidettävää lasta maksaa miljoonan.

Aiempina vuosina kaupungin tilastokeskus ennusti lasten tulevan määrän aivan poskelleen. Syynä oli nopea asumispreferenssien muutos, kun nuoret perheet eivät lapsen syntymän jälkeen enää halunneetkaan eristäytyä ystävistään ja muuttaa kauas kaupungista pienokaisensa kanssa. Kantakaupungissa on nyt tuhat lapsiperhettä enemmän kuin ennen.

Helsingin kaupungin tietokeskus osaa nyt ennustaa, mutta varhaiskasvatusvirasto ei voi ottaa näitä ennustuksia toimintansa pohjaksi, koska budjetissa on annettu rahat ennustettua paljon pienemmän lapsimäärän hoitoon. Rahoitusjohto haluaa pitää ohjat tiukoilla, koska jos lapsia ei tuodakaan ennustettua määrää päivähoitoon, virasto kyllä käyttää saamansa rahat.

Eikö siis voisi tehdä niin, että budjetoidaan virastolle tällainen alimitoitettu määrä rahaa, mutta päätetään samalla rahamäärästä, joka virastolla on oikeus käyttää rahaa lasta ja kuukautta kohden? Budjetoidaan kaupunginhallituksen taakse rahasumma, jolla ostetaan virastolta päivähoitoa suoritteiden mukaan.

Toinen ongelma liittyy päiväkotitiloihin. Kun budjetissa päivähoitoon on budjetoitu lapsia tuhat liian vähän, virasto joutuu korjaamaan kaupunginosakohtaisia ennusteita tuhannella alaspäin. Siksi tiloja on liian vähän. Kun sitten valtuusto joutuu myöntämään lisää rahaa päivähoitoon, paikkoja tulee lisää, mutta vääriin paikkoihin ja perheet joutuvat ostamaan taas autoja.

En ymmärrä ollenkaan, miksi meillä kaavoitetaan sellaisia päivähoitopalatseja omille tonteilleen kuin nyt kaavoitetaan. Koska päivähoidon tarve vaihtelee sattumanvaraisesti, olisi järkevää hankkia lisäkapasiteettia tavallisista kerrostalohuoneistoista. Näin tehtiin aikanaan HITAS-Katajanokalla ja hyvin toimi. Ne voidaan myöhemmin muuttaa kohtuuhinnalla asunnoiksi. Olisi hyvä, jos meillä olisi tilojen suhteen vähän ylimääräistä väljyyttä, jolloin hoitoa voitaisiin järjestää paremmin alueellisesti vaihtuvaa kysyntää vastaavasti. Väljyyttä voisi lisätä myös normien väljentäminen. Valtakunnallinen suositus  on 8 m2/ lapsi, mutta helsinkiläiset lapset tarvitsevat jostain syystä neliön enemmän. Pidetään yhdeksää neliötä edelleen suunnittelun perusteena, mutta sallitaan poikkeaminen alaspäin.

Muuten olen sitä mieltä, että edessä olevissa säästötalkoissa päivähoidon erittäin yksityiskohtaista normitusta kannattaisi väljentää, koska joustavuudesta hyötyisivät kaikki.

Osmo Soininvaara, kaupunginvaltuutettu