Daily Archives: 20.6.2013

Valtuustoaloite alakoulujen polkupyöräilykieltojen kumoamiseksi ja koulun lähialueiden liikenneturvallisuuden parantamiseksi

Viime aikoina julkisuudessakin on käsitelty lukuisten helsinkiläisalakoulujen asettamia kieltoja oppilaiden koulumatkapyöräilylle. Koulut ovat perustelleet kieltoja muun muassa liikenneturvallisuuteen ja polkupyörien säilytykseen liittyvillä ongelmilla.

Liikenne- ja viestintäministeriön kevyen liikenteen edistämisohjelman mukaan erityisesti koulumatkoilla olisi tarvetta jalankulun ja pyöräilyn lisäämiselle ja näiden matkojen turvallisuutta pitäisi systemaattisesti lisätä. Pyöräilykielto lisää alakoulun lähialueiden autoliikennettä ja siten tekee kouluun saapuvien oppilaiden koulumatkasta vaarallisempaa.

Koulumatkapyöräilyn kieltäminen kouluissa on haitallista muun muassa seuraavista syistä:

– Passiivinen ja liikkumaton elämäntapa ja sen mukanaan tuomat ongelmat kuten ylipaino on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Sen sijaan, että polkupyöräilykiellon tapaisilla toimilla estetään ja hankaloitetaan arkiliikuntaa, sitä pitäisi aktiivisesti tukea ja siihen kannustaa. UKK-instituutin palvelu- ja kehityspäällikkö Anne-Mari Jussilan mukaan “kasvatuksellisesti tilanne on hassu, että ensin kielletään muutama vuosi pyöräilemästä kouluun, ja sitten patistetaan pyörän selkään. Tällainen käyttäytymismuutos ei ole välttämättä helppo”.

– Oppilaiden koulumatkat samaankin alakouluun voivat olla hyvin erilaisia: toisilla oppilailla kouluun tuleminen vaatii useiden vilkkaasti liikennöityjen katujen ylittämistä, kun taas toisilla kouluun pääsee suoraan turvallisesti kevyen liikenteen reittejä pitkin. Pyöräilykielto ei ota tätä todellisuutta huomioon ja estää myös niiden oppilaiden koulumatkapyöräilyn, joille se olisi kehitys- ja ikätaso huomioonottaen turvallista.

– Kaikkia oppilaita koskeva pyöräilykielto tekee myös turvallisen, aikuisen seurassa tapahtuvan koulutiehen tutustumisen pyöräillen mahdottomaksi. Koululainen ei voi opetella pyörällä liikenteessä liikkumista tekemällä koulumatkan yhdessä vanhemman tai laajemman naapuruston yhteisen “pyöräilevän koulubussin” kanssa. Samalla myös vanhempien mahdollisuus työmatkapyöräilyyn vaikeutuu.

– Alakoululaiset kehittyvät eri tahdissa. Koululaisten vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita sekä lapsen koulumatkan riskeistä, että lapsensa kypsyydestä liikkua liikenteessä polkupyörällä. Viranomaisten asettamien kieltojen sijaan vastuuta lapsen koulumatkasta pitää antaa lapsen vanhemmille.

– Sellaisten kieltojen asettamista, joiden valvominen ei ole mahdollista, tulisi yleisesti välttää. Aamulehden verkkosivujen mukaan (Puheenaihe: Koulujen pyöräohjeita osataan kiertää, 17.5. 2013) Tampereella vastaavat kiellot ovat johtaneet myös siihen, että oppilaat jättävät pyöränsä korttelin päähän koulusta ja kävelevät loppumatkan, näin kiertäen koulun asettamaa kieltoa. Lisäksi on epäselvää, miltä osin koulujen määräykset koulumatkapyöräilystä perustuvat lainsäädäntöön.

– Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden Turvallisuus ja liikenne -aihekokonaisuuden keskeisiä sisältöjä ovat liikennesäännöt, muut huomioiva liikennekäyttäytyminen ja liikenneympäristön turvallisuus sekä lähiympäristön vaaranpaikkojen kartoittaminen ja turvallisuuden parantaminen. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään tavoitteeksi, että oppilas oppii toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti liikenteessä. Parhaiten nämä sisällöt opitaan ja tavoitteet saavutetaan nivomalla liikennekasvatus kunkin oppilaan omaan koulumatkaan.

Kieltojen sijaan tulisi panostaa koulun lähialueiden liikenneturvallisuuteen ja oppilaiden liikennekasvatukseen. Koulujen olisi syytä kartoittaa lähialueen liikenneturvallisuudessa olevat puutteet ja ryhtyä yhdessä rakennusviraston kanssa toimiin niiden korjaamiseksi. Lisäksi koulut voivat esimerkiksi suositella, että ainakin nuorimmat koululaiset eivät pyöräilisi koulumatkaa yksin vaan yhdessä esimerkiksi vanhemman kanssa. Kouluihin tulisi hankkia myös asianmukaiset pyörätelineet ja -katokset.

Näiden seikkojen vuoksi esitämme, että kaupunginhallitus velvoittaa opetusvirastoa, koulujen rehtoreita ja johtokuntia yhdessä rakennusviraston kanssa löytämään koulumatkapyöräilykiellon sijaan keinoja koulujen lähialueiden pyöräilyn ja kävelyn turvallisuuden parantamiseksi.

Lisäksi esitämme, että opetusvirasto laatii kouluille yhtenäiset ohjeet ja suositukset koulumatkapyöräilylle ja kehottaa kouluja sisällyttämään ensimmäisen kouluvuoden opetussuunnitelmiin sellaista käytännönläheistä liikennekasvatusta, että oppilaat saavat valmiudet kulkea koulumatkansa turvallisesti myös pyörällä.

Helsingin vihreä valtuustoryhmä         19.6.2013

Valtuustoblogi: Aamupuuroa ja ammatillisia koulutuspaikkoja nuorisotakuun tueksi

Samaan aikaan kun valtuustossa keskusteltiin kolmatta tuntia tarkastuslautakunnan ehdotuksesta vuoden 2012 arviointikertomuksesta ja tilintarkastajien lausunnosta yli 60 eri puolueiden valtuutettua allekirjoitti aloitteeni Stadin ammatillisen oppilaitoksen maksuttoman aamupuurokokeilun jatkamisesta ja laajentamisesta. Halpaa ja vaikuttavaa ennaltaehkäisyä kannattaa tukea.

Stadin ammattioppilaitoksen Vallilan Sturenkadun yksikössä oli rehtorin päätöksellä onnistunut kokeilu aamupuuron tarjoamisesta opiskelijoille. Aamu-unisetkin opiskelijat tulivat ahkerammin kouluun ja jaksoivat paremmin opiskella. Yhteinen aamupuuro lisäsi opiskelijoiden ryhmäytymistä ja kiinnittymistä opintoihinsa, vaikka opiskelupaikan saamisen keskiarvo olisi ollut alhainen. Valitettavasti budjettiraamissa toteutettu kokeilu lopetettiin, sillä vastaavaa ei ollut muissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Vihreiden Tuuli Kousan ryhmäpuheenvuorossa korostettiin nuorisotakuun toteuttamisen tärkeyttä. Nuorisotakuun toteuttamiseksi on koulutuspaikkojen lisäämisen ohella tärkeää vähentää ammatillisten opintojen negatiivista keskeyttämistä. On syytä selvittää, voiko aamupuuron tarjoaminen olla jatkossa yksi keino laajemminkin vaikuttaa ammatillisten opintojen keskeyttämisen vähentymiseen.

Nuorisotakuu ei toteudu pelkästään 15-24 -vuotiaiden palveluihin satsaamalla. Kaikki elämän alkutaipaleen panostukset ovat kannattavia. Yhdistynyt sosiaali- ja terveystoimi voi tehdä paljon, mutta ei voi yksin olla vastuussa yhteiskunnan isoista ongelmista kuten työttömyydestä ja Helsingin kalliista asumisesta.

Silti palveluvalikkoon kannattaisi lisätä matalan kynnyksen, maksuton ja tarpeenmukainen lapsiperheiden kotipalvelu , köyhien yksinhuoltajaperheiden lasten harrastusten tukeminen ja asiakkaan toivomaa tavallisen arjen toimivuuden apua. Nuorisotakuu toteutuu varmimmin, kun elämän alun peruspalveluja vahvistetaan myös riittävällä koululaisten iltapäivätoiminnalla, oppilashuollolla ja päiväkotien ryhmäkoteja pienentämällä.

Ajoissa auttaminen on silloin, kun apu koetaan tukena eikä kontrollina. Että tarvittavan avun saa pyytämällä ilman kerjäämistä.

Kvartaalitaloudessa kaipaan lisää kokonaisnäkemystä ja vaikuttavuuden arviointia. Tutkimusta kyllä on, jos sitä halutaan käyttää palvelujen suunnittelussa.  On hölmöläisen peiton jatkamista leikata korjaavia palveluita ilman, että vastaavasti parannetaan ennaltaehkäisyä ja varhaisen tuen palveluita. Varhaisen tuen palvelut eivät ole vain neuvolaikäisten palveluita vaan myös monella kouluikäisillä, nuorella ja vanhuksella on suuri tarve niihin. Yhdessä syöty aamupuuro voi olla monelle hyvän elämän alku.

Sirkku Ingervo
vihreiden 2. varavaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, erityisopettaja, opinto-ohjaaja