Daily Archives: 19.6.2013

Ryhmäpuhe vuoden 2012 tilinpäätöksestä

Tuuli Kousa, vihreä valtuustoryhmä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aivan ensiksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa jälleen kerran perinpohjaisesta työstä. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet. Jo tästä syystä nyt käsillä oleva paperi on kiinnostavimpia, joka valtuutetun käsien lävitse vuodessa kulkee. Valtuutetuille käsiteltävät asiat ovat tuttuja, mutta arviointikertomus antaa uuden näkökulman kaupungin toiminnan tarkasteluun. Ennen kaikkea se seuraa sitä, miten hyvin kaupunkilaisten tahto on kaupungin käytännön toiminnassa toteutunut.

Itse tilinpäätöksestä haluan nostaa esiin joukon karuja lukuja: Kaupungin menokasvu lähes kaksinkertaistui viime vuonna, mutta tulot eivät kasvaneet samaa tahtia. Jos jotain hyvää, kunnallisverotulot kasvoivat 4 prosenttia ja kiinteistövero reilun prosentin, mutta kun yhteisöveron tuotto heikkeni samana aikana 21 prosenttia, tilanne on huolestuttava.

Kaupungin tilinpäätös osoittaa 138, 9 miljoonan euron ylijäämää, mutta vain ja ainoastaan liikelaitosten ansiosta. Ilman niitä vuoden 2012 alijäämä olisi ollut lähes 43 miljoonaa euroa. Palvelutuotantomme rahoitus on erityisen riippuvaista Helsingin energian tuloutuksesta. Tämä on kuitenkin savijaloilla seisovaa rahaa, jonka ei voida monestakin syystä edellyttää pysyvän nykyisellä tasolla.

Viime vuoden lopussa meillä oli velkaa hieman alle 2 000 euroa asukasta kohti, määrä jonka hartiamme vielä hyvin kantavat, mutta hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on kyettävä hillitsemään menokasvua niin, että menot eivät kasva jatkuvasti tuloja nopeammin. Hankaluus syntyy siitä, miten rakentaa samaan aikaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti että myös taloudellisesti kestävää kaupunkia. Sellaisen kaupungin olemme lapsillemme velkaa.

Suurimmalle osalle asukkaistaan Helsinki on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta parempi paikka asua ja elää kuin koskaan ennen. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän on päättäjinä hahmotettava olennainen ja uskallettava tehdä välillä vaikeita, välillä rohkeita päätöksiä.

Nostetaan esiin muutamia keskeisiä ongelmakohtia.

Ensinnäkin: tarvitsemme lisää työtä ja koulutusta. Kaupungin toimeentulotukimenot ylittyivät viime vuonna noin 22,7 milj. eurolla, mikä kertoo jostain isommasta. Jotta Helsinki pysyy elinvoimaisena ja helsinkiläiset voivat hyvin, tarvitsemme lisää työtä.

Aloitan nuorista: Helsingissä on yli 9 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Peräti 20 prosenttia 20–29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta.  Toistan, viidennes. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätöntä. Nuorisotakuun toteuttaminen on aivan mielettömän tärkeä tavoite. Me emme saa antaa sen karata käsistämme, ja siksi onkin helppoa yhtyä huoleen paitsi ammatillisen koulutuksen myös oppisopimuspaikkojen riittävyydestä ja maahanmuuttajien suomenkielen opetuksen tarpeesta. Nuori ei syrjäydy yhdessä yössä ja siksi erityisesti lapsiperheiden köyhyys ja tukiverkostojen vähäisyys kannattaa ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Ja sitten kypsässä iässä oleviin: Helsinki näyttää omilla toimillaan työnantajana hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät.  Toivottavasti myös maan hallitus tai viimeistään seuraava hallitus hoitaa myös oman tonttinsa ja ryhtyy toimiin eläkeiän nostamiseksi, koska se on valitettavasti asia joka ei ole tämän valtuuston käsissä.

Ongelmakohta kaksi: Asumisen kalleus on yhä vakavampi ongelma. Helsinki kasvaa, mutta asuntotuotanto ei pysy perässä. Ostin ensimmäisen yksiöni ollessani 24-vuotias opiskelija, pankkilainalla 100 tuhannella eurolla. Nyt samalla rahalla ei saisi samasta kaupunginosasta puoltakaan siitä asunnosta. Myös perheasuntojen hinnat karkaavat ihmisten ulottumattomiin, ja nyt puhutaan työssäkäyvästä keskiluokasta. On järjetöntä, että helsinkiläiskaksion hinnalla saisi talon paitsi melkein mistä vaan Suomen kunnasta myös joistain maailman metropoleista.

Tarkastuslautakunta huomauttaa aivan oikein, että asuntotuotantoa on sujuvoitettava. Kaavaprosessia on kevennettävä ja kaavamääräyksiä väljennettävä. Vihreä valtuustoryhmä aloittaisi tarpeettomista väestönsuojista ja ennen kaikkea parkkipaikkanormista: Helsinkiläisten autoton enemmistö maksaa siitä asunnoissaan kovan hinnan. Seurauksena Helsinki kaavoittaa tehottomasti ja menettää verotuloja naapurikuntiin.

Kaavavaiheen ratkaisuilla on suuri vaikutus alueen ja rakennusten lopullisiin investointi- ja käyttökustannuksiin, ja kuten kaupunginhallituskin lausunnossaan toteaa, meidän pitää varmistaa ettei kaavoista tule liian kalliita toteuttaa. Hyvä esimerkki kalliista suunnittelusta on Koivusaaren kaava, jossa 100 miljoonan arvoinen kansi moottoritien päälle siirsi koko hankkeen hamaan tulevaisuuteen. Ilman kallista monitasoratkaisua Koivusaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa kannattavasti vaikka huomenna.

Kolmas räikeä ongelmakohta on sellainen, jonka luulisi kiinnostavan valtuustoa aivan erityisesti. Demokratian, kaupungin johtamisen ja kuntalaisten tahdon toteutumisen kannalta on hyvin huolestuttavaa, että  talousarvion 101 sitovasta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui vain 77 – eli 76 prosenttia. Jokainen sitova tavoite on tiukkojen, demokraattisten neuvottelujen tulos. Onko niin, että esitämme epärealistisia tavoitteita, vai niin, että toiminnallisia tavoitteita ei kunnioiteta tarpeeksi kaupungin virkamiesjohdossa?

Erityisesti ilmasto- ja liikenneasioissa pärjäsimme huonosti. Sitovista tavoitteista jäätiin selvästi mm. seuraavissa kategorioissa: ”kaupunkirakennetta eheytetään ilmastonmuutokseen vastaamiseksi”, ”liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi” ja ”liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä”. Vastaavasti rakentamispalvelun tavoitteena oli vähentää energian kokonaiskulutusta 2 prosentilla, mutta kulutus päinvastoin kasvoi 13,4 prosentilla. Lastemme tulevaisuuden kannalta väitän, että nämä olisivat melkeinpä niitä kaikkein keskeisempiä tavoitteita.

Lopuksi ja samasta aiheesta jatkaakseni: millään edellämainitulla ei ole juuri merkitystä, ellei tulevaisuus ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Olemme juuri valtuustostrategian yhteydessä sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edelleen varsin maltillinen tavoite ei todellakaan nosta meitä edelläkävijöiden joukkoon, mutta kannustaa toivottavasti parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään päästöjä. Liian usein tuntuu, että olisi käynnissä joku muka tulenpalavampi kriisi, joka lykkää maapallon pelastamista.

Arvoisa puheenjohtaja, näiden huomioiden saattelemana vihreä valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksymistä.