Daily Archives: 24.5.2012

Palvelualoite on liian kapea toimintamalli

Vihreät esittivät kaupunginhallituksessa, ettei palvelualoitetta viedä eteenpäin nyt esitetyssä muodossa. Vihreiden mukaan kaupungin pitää kehittää menettelytavat, joilla kaikenlaiset kaupunkilaisten, järjestöjen ja yritysten hyvät ideat ja aloitteet otetaan vastaan, käsittelyyn ja toteutukseen. Vihreiden ehdotusta tuki vasemmistoliitto ja keskusta.

Vihreät näkevät palvelualoitteen huonona puolena sen, että se rajaa vastaanotettavat ehdotukset kapeasti palvelutuotantoon. Lisäksi idean esittäjä ei saisi sitä toteuttaa, vaan toteuttaja pitää kilpailuttaa.

Vihreät ihmettelevät kaupunginhallituksen enemmistön päätöstä jatkaa palvelualoitteen selvittämistä. Kokoomuksen ehdotuksesta piloteista päätetään marraskuussa jatkoselvitysten pohjalta.

– Omituisinta on, että demarit halusivat jatkaa valmistelua, vaikka ovat julkisuudessa tyrmänneet palvelualoitteen, ihmettelee vihreän kaupunginhallitusryhmän jäsen Johanna Sumuvuori.

Vastaava aloite on ollut käytössä Ruotsissa 1990-luvulta lähtien, mutta aloitteita on hyväksytty vain noin 60. Vihreiden näkemyksen mukaan toimintaa varten ei ole syytä rakentaa raskasta koneistoa, vaan kaupunkilaisilta tulevien aloitteiden käsittely pitäisi toteuttaa kaupungin normaalina toimintana.

– Kaupunkia ja sen palveluita täytyy kehittää yhdessä. Tarvitsemme uudenlaisia malleja palveluiden tuottamiseksi ja kaupungin pitäisi oppia jo tekemään työtä vuorovaikutuksessa asukkaiden ja järjestöjen kanssa, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri.

Lisätietoja:

Ville Ylikahri, puh. 041 516 5671
Johanna Sumuvuori, puh. 050 512 1629

Ryhmäpuhe valtuustostrategiasta: selkeitä tavoitteita, pyöräilyä ja kaupunkiasumista

Ville Ylikahri

Strategian merkitys

Valtuustokauden 2013-2017 strategiaohjelma tulee olemaan Helsingin – ja todennäköisesti koko Suomen – lähivuosien tärkeimpiä poliittisia asiakirjoja. Helsingin tavoitteilla ja valinnoilla on suuri painoarvo myös muun maan ja välillisesti koko maailman tulevaisuuden kannalta.

Vihreä valtuustoryhmä suhtautuu strategiaan erittäin vakavasti. Se on tapa, jolla valtuusto käyttää linjaavaa, strategista valtaansa. Ilman sitä valtuuston tehtävä kutistuu muualla valmisteltuihin esityksiin reagoimiseksi.

Strategiaohjelmaa on vahvistettava ja selkeytettävä, jotta se toimisi kaupungin toimintaa konkreettisesti ohjaavana hallitusohjelmana. Tämän valtuustokauden strategiaohjelmassa on ollut linjaavia elementtejä, mutta se on ollut liian laaja ja yleinen, jotta sen ohjausvaikutus olisi ollut riittävä.

Strategian sitovuutta pitää siis lisätä. Monissa kaupungeissa laaditaan valtuustokauden alussa valtuustosopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että eri valtuustoryhmät sitoutuvat yhdessä viemään tietyt asiat – myös ikävät päätökset – läpi valtuustokauden aikana. Vihreiden mielestä tähän suuntaan on Helsingissäkin edettävä – sillä uhallakin, että kaupunginhallitukseen ja valtuustoon saattaa syntyä hallitus-oppositio -asetelma. Tarvitsemme selkeitä tavoitteita emmekä vesitettyjä kaikille kelpaavia julistuksia.

Vihreiden näkemys strategiasta

Seuraavaksi nostan esiin vihreille keskeisiä tavoitteita:

Meidän tulee rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille. Helsingille on suuri mahdollisuus se, että ihmiset, erityisesti lapsiperheet, haluavat asua entistä enemmän kaupungissa ja haluavat käyttää kaupungin palveluja. Siksi meidän tulee rakentaa uusia kohtuuhintaisia asuntoja eri puolille kaupunkia ja panostaa lähipalveluihin.

Tarvitsemme tiivistä ja matalaa townhouse-rakentamista Östersundomiin, mutta myös lisää kerrostalokortteleita. Satamilta vapautuville alueille nousee hienot asuinalueet, mutta se ei riitä. On Helsingin, koko seudun ja ilmaston etu, että ihmiset asuvat tiiviisti kaupungissa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa kaupunkilaisille tärkeiden lähimetsien kaatamista, vaan uusia tontteja on kaavoitettava nykyisten moottoriteiden reunoille. Esimerkiksi Länsiväylän muuttaminen kaduksi Lauttasaaressa toisi valtavasti erinomaista tonttimaata.

Asuntotuotanto on säilytettävä monipuolisena ja tonttipolitiikalla tasattava eri kaupunginosien välisiä eroja. Vuokra-asuntotuotantoa on kasvatettava ja Hitas-järjestelmä säilytettävä. Liian suuret ja sitovat autopaikkanormit eivät saa rajoittaa rakentamista.

Lapsiperheiden määrän kasvu ja väestön ikääntyminen tarkoittavat myös uusia käyttäjiä kaupungin palveluille. Kaupungin tulee varautua nykyistä paremmin palveluntarpeiden muutoksiin ja varata riittävät resurssit päiväkodeille, kouluille ja vanhuspalveluihin myös korjausvelka huomioiden.

Keskeiseksi tavoitteeksi kaupungin kaikissa palveluissa tulee ottaa segregaation torjunta. Erityisesti lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointierojen kasvu on pysäytettävä. Eri väestönosien terveyseroja on kavennettava, kouluissa lisättävä erityisrahoitusta oppimisvaikeuksista kärsiville ja sosiaalipalveluissa panostettava ongelmien ennaltaehkäisyyn. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiseksi tarvitaan hallintokuntien yhteistyötä ja resursseja. Koulupudokkuuden ehkäisy on yhteinen tavoite.

Segregaation ehkäisyssä ja ekologisen kaupungin rakentamisessa keskeistä on myös pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen. Helsingin tulee edelleen olla aktiivinen asiassa, mutta meillä täytyy olla valmiutta neuvotella siitä, millä tavalla seudun yhteinen päätöksentekomalli saadaan aikaiseksi.

Sitten liikenteestä: Joukkoliikenteen käyttäjäosuus on saatava valtuustokauden aikana selkeään nousuun. Helsinki ei voi kehua joukkoliikenteen panostuksillaan verrattuna muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin. On käynnistettävä Pisaran rakentaminen, tehtävä laajoja panostuksia poikittaisliikenteeseen ja pidettävä lippujen hinnat edullisina. Kruunuvuoren sillan rakentaminen on aloitettava. Sen sijaan uusien moottoriväylien rakentamiseen meillä ei ole tarvetta.

Joukkoliikenneinvestointeja voidaan rahoittaa ruuhkamaksuilla. Kaupungin tulee olla aktiivinen ministeriöön päin ruuhkamaksujen käyttöönotossa. Selvityksiä on jo tehty tarpeeksi.

Pyöräilyn osuus liikkujista on vihdoin kaksinkertaistettava. Strategiaan on kirjattava selkeä ohjelma ja riittävä rahoitus pyöräilyn edistämiseksi. Tällainen on tehty esimerkiksi Tukholmassa erinomaisin tuloksin. Jos Brysselin kaltaisessa monista pikkukunnista koostuvassa kaupungissa on onnistuttu maalaamaan joka kadulle pyöräkaistat, on todella kummallista, ettei sama asia etene Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Tälläkään saralla Helsinki ei ole kehityksen kärjessä, vaikka kuluneella kaudella ilmastonmuutoksen haaste on vihdoin otettu vakavasti. Tavoitteita on tiukennettava. Hanasaaren hiilivuoret eivät todellakaan ole maailman parhaalle kotikaupungille kunniaksi.

Helsingillä on vahva talous, mutta kaupungin velkaantuminen on saatava aisoihin. Strategisena tavoitteena tulee olla tasapainoinen talous. Siihen tarvitaan menokasvun hillintää ja uuden taloudellisen toimeliaisuuden luomista. Kaupungissa tarvitaan yrityksiä ja työpaikkoja. Siksi kaupungin on tuettava erityisesti ruohonjuuritason yrittäjyyttä sekä tapahtuma- ja kulttuurituotantoa. Ne luovat kaupunkiin elämää ja toimeliaisuutta. Kaupunki, jossa tapahtuu, houkuttelee myös matkailijoita ja tuo verotuloja. Kulttuuri on nostettava yhdeksi strategiseksi kivijalaksi. Vetonaulaksi on rakennettava keskustakirjasto.

Strategian toteutus

Lopuksi palaan puheeni alkuun. Tarvitsemme selkeitä valtuuston linjaamia tavoitteita. Mutta tarvitsemme myös välineitä viedä niitä eteenpäin. Nykyisessä järjestelmässämme ei näy äänestäjien tahto eikä valtuuston voimasuhteet valmistelukoneistossa, eikä luottamushenkilöillä ole riittävästi resursseja tehdä työtään.

Vihreiden ehdoton vaatimus on, että ensi valtuustokauden alussa ratkaistaan se, miten edustuksellista demokratiaa vahvistetaan kaupungissamme. On malli sitten pormestarimalli tai kaupunginhallituksen roolin vahvistaminen ja valtuustoryhmien työn resurssoiminen nykyistä paremmin, on jotain tehtävä. Odotamme syksyllä valmistuvaa selvitystä aiheesta, mutta nykymallilla emme voi jatkaa emmekä toteuttaa minkäänlaista valtuustostrategiaa.

Samalla tulee muistaa, ettei kaikki viisaus ole meillä luottamushenkilöillä tai kaupungin viranhaltijoilla. Helsingin asukkaat osaavat ja pystyvät osallistumaan tiedon ja ehdotusten tuottamiseen. Tämä edellyttää sitä, että kaikki kaupungin tuottama tieto tehdään vapaasti käytettäväksi ja sovellettavaksi ja kaupunkilaisten ideoita ja aloitteita oikeasti hyödynnetään. Demokratian vahvistamista on jatkettava myös tällä tasolla.

Tarvitsemme sitovia tavoitteita strategiaan, toimivaa edustuksellista demokratiaa ja uudenlaista kaupunkilaisten osallistumista, jotta kaupunkilaisten tahto muuttuu myös konkreettisiksi toimiksi kaupungissamme.